Beautiful Budapest

Jatkoa edelliseen postaukseen. Eli Budapest oli matkamme määränpää. Mulla ei ollut kohteesta minkäänlaista käsitystä, ja tottapuhuen en ollut ikinä edes ajatellut matkustavani sinne. Unkarista tulee mulle ensimmäisenä mieleen vähän harmaa ja ankea likainen Neuvostoliitto, mutta toisaalta samanlailla ajattelin Riikastakin, ja ne luulot eivät pitäneet paikkaansa ei niin yhtään! Fiilikset lentokentällä olivat todella jännittyneet. Eli skumppa oli ihan paikallaan rauhoittamaan kireitä hermoja.

Lento lähti vasta tuntia myöhemmin mitä oli tarkoitus ja olimme Unkarinmaalla puolen yön paikkeilla. Etsittiin vain hotelli ja unta palloon, koska seuraavan päivänä olisi paljon nähtävää!

Aamulla ensimmäinen kohde oli lähteä Gellertin kylpylään, mutta päätettiin hieman lykätä lähtöä koska ulkona oli niin lämmin ja nätti ilma, että haluttiin mennä tsekkaamaan hoodit. Päädyttiinkin Margitin saarelle, joka lilluu keskellä Tonavaa Budan ja Pestin välissä. Kyseessä on pari kilometriä pitkä puistomainen alue, jossa oli paljon merkittäviä rakennuksia, kauniita maisemia ja paikallisia pieniä ruokapaikkoja. Normaalisti tähän vuodenaikaan ei kuulemma ole ollut niin lämmintä. Elohopea kiisi välillä jopa 28 asteeseen! Me oltiin ihan kesässä.

Tämä makkara oli kaiken pahan alku ja juuri. Mä vielä mietin siinä vaiheessa, kun Suikkanen vetäsi sen huiviinsa, että olikohan nyt ihan puhtaimmat ruokailuvälineet käytössä tai ihan tuoretta lihaa, mutta pidin suuni supussa. Jos olisin aikaisemmin avannut suuni ennen kuin toi kyrsä ehti lautaselle, oltaisiin oltu lillumassa kuumissa lähteissä! Ton rasvakikkareen takia (ja ehkä myös pienen matkastressin) Suikka tuli vähän kipeeksi, ja päädyttiin loppupäiväksi hotellille lepäämään kun se piteli mahaansa vessassa. Onneks kerettiin pari tuntia pyöriä edes siellä puistoalueella, ennenkuin vahinko kävi. Välillä käy näitä.

Ensimmäisen päivän iltana kiipesimme Budan linnavuorelle. Suikkasen maha oli jo rauhoittunut. Saatiin mutkitella kiemuraisia teitä kartta kädessä ja pelkkää ylämäkeä pitkän tovin. Nauratti, että täähän käy ihan treenistä kun ei saanut ottaa muuten treenikuteita mukaan kun sille ei kuulemma olisi aikaa.

Linnavuorella oli upeannäköinen ulkoilmaravintola, josta oli näyttävät näkymät kaupungin ylle. Oli aika ihanaa vaan istua terassilla, edessä viinilasi ja maittava ruoka ja katsella maisemia. Noh, ehkä vähän tuijotettiin toisiamme silmiinkin. :D

Hämärän tullessa näkymät vain paranivat kun tuhannet katulamput syttyivät. Romantico.

Vuorelta laskeutuminen kesti huomattavasti vähemmän aikaa. Vähän oli jyrkkä lasku! Ja tottakai menimme eri reittiä alas kuin ylös noustessa, ettei olisi tarvinnut kierrellä niin pitkiä matkoja. Takaisin meno reitti oli pieni pimeä puistopolku jyrkillä portailla, jota valaisi vain muutama hassu katulamppu. Fiksut turistit valitsee aina hämärimmät tiet.

Tiukan alastulon jälkeen mentiin viilentämään hermoja hotellin aulabaariin. Huomattiin, että sen oli vallanut 5 bussillista eläkeläisiä. Bileet pystyyn siis. Mojitot olivat myös ihmeen vetisiä. Meillä oli hotelli Budan puolella joka näytti olevan paljon rauhallisempi alue kuin Pest.

Seuraavana päivänä lähdimme Tonavan toiselle puolelle tutkailemaan, mitä Pestillä olisi meille tarjottavana. Körötettiin metrolla Széchenyin alueelle, jossa oli upea puisto, jonka ympäriltä löytyi paljon nähtävyyksiä! Tänä päivänä tarkoitus oli suunnata myös Váci utcan ostoskadulle. Ajattelin, että jättäisin Suikkasen parkkiin johonkin terassille oluen kanssa ja kiertelisin itse vaatekauppoja.

Meillä on ollut tapana ostaa jokaiselta reissulta samantyylinen jääkaappimagneetti "I <3"-teemalla. On niitä jo jokunen. :)

Samana iltana suunnattiin taas Pestiin. Saimme vinkin, että Oktogonin alueella löytyisi paljon hyviä baareja ja ravintoloita joissa voisi illallistaa. Vietettiin reissun viimeistä iltaa, koska aamulla olisi aikainen herätys aamupalalle ja sitten lähtö takaisin kentälle.

Kaikinpuolin Budapest oli todellinen yllättäjä! Rakastuin ihan totaalisesti paikan historiallisiin nähtävyyksiin, siisteyteen, vehreyteen ja yleiseen rentoon fiilikseen. Seuraavalla kerralla jos ja kun tänne tullaan, ottaisin majoituksen Pestin puolelta, koska siellä tuntui olevan menoa ja meininkiä enemmän kuin Budan puolella. Mutta ehkä näin ensikertalaiseksi järjestely oli toimiva näin. Tuli ainakin kierrettyä molemmat kaupungin puoliskot ja pääsimme päivänpäätteeksi aina rauhalliselle alueelle (mummojen kanssa) nukkumaan. Olis varmaan aika kurjaa, jos hotellin alakerrassa tai samalla kadulla olisi joku reivipaikka, ettei nukkumisesta tulisi mitään. Sen reivauspuolen voidaan hoitaa sitten seuraavalla kerralla. ;)

Reissu oli ihana ja teki hyvää parisuhteelle. Sitäkin pitäis vissiin aina välillä hoitaa? En voi muuta sanoa, että on meillä uskomattoman ihanat läheiset ihmiset kun ovat niin paljon aikaa ja rahaa käyttäneet ihan vain meitä varten. Kiitos. <3

T

Hyvä vedätys

Kerroin taannoin että mulla ja Suikkasella on molemmilla tässä huhtikuun puolella synttärit. Tarkoitus oli juhlistaa niitä ihan kevyesti ja omien läheisten kesken. Tämäpä ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan... Muutama viikko sitten mulle sanottiin, että Suikkasen frendit on järjestämässä sille jotain yllätysreissua mökkeilyn ja kalastuksen merkeissä, ja että mun täytyisi saada se ottamaan ne päivät vapaaksi töistä. Mulle ei tämän enempää tietenkään asiasta kerrottu ja vannotettiin pysymään hiljaa ettei yllätys paljastu. Tietenkin kotona tästä tuli sanomista ja kiukuttelua, Suikka nimittäin luuli että minä olen järjestämässä sille jotain ulkomaanmatkaa tai vastaavaa syntymäpäiväksi ja mun oli annettava sen luulla niin. :D Jossain vaiheessa sain kertoa sille, että mä en ole mukana tässä jutussa. Mutta yhtenä päivänä postilaatikosta kolahtikin tämä:

...

WOT!!! Meinasin pudota penkiltä enkä uskonut koko juttua. Muakin oli vedätetty ihan olan takaa. Olin kokoajan luullut, että olen mukana järjestämässä ylläriä Suikkaselle. Munkin työpaikalla oli nämä kyseiset päivät otettu vapaaksi ja järjestetty mukamas "töitä". Jonkin näköistä ulkomaanmatkaa oli siis tiedossa. Tai minne toi viikkari nyt seilaakaan, on vain kaksi vaihtoehtoa. :D Jokainen tuttu alkoi tämän kirjeen jälkeen hymyilemään vihjailevasti ja naureskelemaan selän takana. Huijaus alkoi saamaan suurempaa mittakaavaa... Oliko tämäkin vain huijaus?

Seuraavalla viikolla posti toi luvattua lisäinformaatiota. Mä hieman epäilin tota mittanauhaa ja paistinlastaa. Lisä informaationa saatiin myös, että matkatavaroiden määrä saa olla vain max. 10 kg ja nesteitä vain 100 ml purkeissa. Aha. Eli tämä kumoaa aikaisemman Viking Linen risteilyn. Lentomatka tiedossa? Minne? Lisäksi Suikka googletti ton tropiikkikylpylän kuvan ja se olikin Flamingosta. :D Kaikki oli ihan ristiriidassa keskenään. Ei oikein tiennyt mihin sitä pystyi luottamaan. Ärsyttävää epätietoisuutta mutta silti kihisin jännityksestä!

Sitten koitti lähtöpäivä. Pipa oli tungettu mun isälle hoitoon. Odotettiin kyytiä jännittyneinä. Suikkasen broidi tyttöystävineen tuli hakemaan meidät. Auton keula suuntasi kohti Helsinkiä. Hetken jo mietin, että satamaanko me ollaankin menossa? Oliko ne edellisetkin informaatiot matkalaukkujen koista valetta? Alkoi jo tuntumaan salaliitolta. Juuri hetkeä aikaisemmin kiroilin kotona noiden nesteiden kanssa! Ei edes hiuslakkaa voinut pakata mukaan! Hikikarpalo vieri jo hiusrajalta, kunnes auto kiersikin Sörnäisistä takaisin tulosuuntaan. Olimme matkalla sittenkin lentokentälle. Tässä vaiheessa meille työnnettiin käteen musta kansio. Avattuani sen, tuli kyynel silmään. Kansio sisälsi kaiken informaation tulevasta kohteesta. Kaikki ne tutut nimet, jotka pitkässä listassa lukivat saivat kyllä arvostamaan sitä millaisia läheisiä ja ystäviä meillä molemmilla on.

Matkan määränpää oli...

Rumpujen pärinää...

Jatkuu seuraavassa numerossa!!! :D

T

Cookie Jar

Sain joululahjaksi hauskan keksipurkin! Olin laittanut sen kaappiin odottamaan jotain spesiaalitilaisuutta, mutta pari päivää sitten Suikkanen löysi sen ja sanoi parasta ennen päivämäärän lähestyvän uhkaavaa vauhtia!! Lauantai on karkkipäivä, tai noh, jos tätä nyt voi karkiksi edes sanoa. Tämä on nähtävästi jonkun virolaisen firman keksintö, mutta täytyy myöntää että ihan mielettömän hyvä! Jotenkin ihan mielettömän söpö purkki värityksineen päivineen ja kun jauhot, kaakaojauho, kaurahiutaleet ja valkosuklaarakeet ovat laitettu purkkiin kerroksittain, on se aika makeen näköinen. Eli kaikki kuivat aineet yhdessä kasassa. Ja mielestäni todella hyvä lahjaidea ystävälle ja varsinkin leivonnan ystävälle.

Valmistusohjeet löytyivät myös suomeksi ja olivat todella yksinkertaiset. Eli kokemattomampikin leipoja ei voi olla onnistumatta. Uuni 200 asteeseen, 1 kananmuna, 100 g sulatettua voita ja vaivataan käsin sekaisin. Pyöritellään pikku pyöryköiksi ja paistetaan uunissa just eikä melkeen 10 minuuttia. Ja voilá. Koko valmistukseen meni vajaat puoli tuntia ja ihmettelin miten pääsin niin vähällä sotkulla, kun ei itse tarvinnut mittailla suklaita ja jauhoja erikseen. Mä saan aina työtasot näyttämään lyhyessä ajassa siltä, että siellä olisi leivottu ja laitettu ruokaa seinillä ja lattioilla.

Yhteensä 26 keksiä sain pyöriteltyä vaikka purkissa luki 17-20 keksistä. Enkä mielestäni edes tehnyt kovinkaan pikkuisia palleroita. Mutta eivät palaneet uunissa kuitenkaan. Taikina kuitenkin levisi ja turposi, että siksi nyt näyttävät isommilta mitä oikeasti olivat. Nähtävästi siis toimivat ihan minkäkokoisina tahansa. Eli oman maun/suun mukaan. :)

Kutsuin keksien maistajiksi hyvän tyttökaverin pikkuisen tyttärensä kera. Kyllä pikkuleipä maistui pikkutytölle. :)

Siis mä ihastuin kerta heitolla. Mistä näitä saa lisää?? Tietääkö kukaan tai onko muilla kokemuksia kyseisen firman tuotteita? En ole nimittäin itse törmännyt ikinä näihin lähikaupoissa taikka isommissakaan marketeissa. Tai jos niistä löytyy niin olen kulkenut kyllä todellakin laput silmillä.

T

Paras kohde tuhlata rahaa

Minun Pipana on paras kohde. <3

Me ollaan aloitettu nyt muutamia viikkoja sitten koirakoulu Pipan kanssa. Tarkoituksena on kitkeä Pipalta sen haukku- ja vahtimisherkkyyttä, joitain pelkotiloja ja suurimpana murheenkryyninä eroahdistusta. Ongelmia on ollut jo pitkän aikaa, mutta tuntuu että nyt vasta ne ovat alkaneet pahenemaan. Varsinkin pari kuukautta sitten, kun olin todella kipeänä ja jouduimme lähtemään keskellä yötä sairaalaan. Pipa jäi yksin kotiin ja se taisi järkyttää sitä sen verran, että eroahdistus alkoi päivä päivältä pahenemaan. Me jopa salakuvattiin Pipaa, ja oli todella sydäntä raastavaa nähdä se itkemässä ja ulisemassa ulko-oven takana tunnista toiseen. Ei se ole koiran elämää. Halusin saada jotain helpotusta Pipan ja meidän arkeen ja löysimmekin hyvien suositusten perusteella ongelmakoirakouluttajan Rakkaat Haukut -koirakoulusta. Me ollaan Suikkasen kanssa kohta kolme vuotta jo kokeiltu kaikkea muuta, paitsi tätä. Tiedän, olisi pitänyt tehdä jo todella paljon aikaisemminkin, ja olen itse sitä halunnutkin, mutta syytän hieman Suikkasta tässä tilanteessa, koska hän ei sillä hetkellä nähnyt kouluttajalle olevan tarvetta. "Jos nyt kokeillaan vielä tätä konstia ja sitten jos se ei toimi niin...". Jep.

Mitä koulutus itsessään sitten sisältää? Todella mukavan kouluttajamimmin joka tuli meille himaan asti kartoittamaan mitkä ovat Pipan ongelmat ja tarpeet ja teki sitten Pipalle oman harjoitussuunnitelman. Ensimmäisenä vaiheena juuri eroahdistusharjoitukset ja vahtimisenkitkemisharjoitukset. Koulutus tarkoittaa myös sitä, että Pipaa ei saa jättää yksin (tai yksinolot pitää saada mahdollisimman minimiin) koska sen stressitaso täytyy saada mahdollisimman matalalle. Jos stressitaso nousee, se menee paniikkiin ja kokee yksinjäämisen pelkoa. Ihan järkeenkäypää. Voitte kuvitella millainen sumpliminen meillä on ollut jo viikkoja aikataulujen ja töiden kanssa, että Pipaa ei tarttisi jättää yksin kotiin! Jos jompkumpi ei ole vapaapäivällä kotona Pipan kanssa, on sen oltava mun mukana mun työpaikalla. Onneksi on mahdollisuus siihen, koska kaikilla ei niin ole. Olen pitänyt Pipaa mukana mulla töissä ihan pennusta asti, mutta viimeisen puoli vuotta vain vähemmän ja vähemmän, koska se harrastaa vahtimista myös siellä. Vaikka Pipa on ollut töissä todella tykätty ja sitä on kaivattu todella paljon, oli mielestäni parempi jättää se kotiin yksin, kun pelätä että se saa jonkun haukkumishepulin töissä, enkä saa sitä rauhoitettua. Ja vain siksi, koska en tiennyt mitään konsteja mikä siihen auttaisi ja lopulta menin itsekkin niissä tilanteissa paniikkiin ja sen jälkeen meni hermot.

Ollaan myös huomattu, että Pipa tarvitsee ja koittaa saada multa enemmän huomiota kuin Suikkaselta. Suikan kanssa Pipa käyttäytyy kotona todella rauhallisesti ja tottelee paremmin, mutta mun kanssa taas haukkuu ja häiriköi todella paljon enemmän. On varmaan ihan mun oma syy, koska pidän sen mukana joka paikassa, paapon sitä ja ihan aina en ole tehnyt kaikkea loppuun sen kanssa kärsivällisyyden puutteesta. Mamma on aina mamma, ja onhan se ihan mun perään koko ajan.

Täytyy sanoaa, että nää viikot ovat olleet aikamoinen kärsivällisyyskoulu myös itsellekkin. Ylipäätänsä olen alkanut ymmärtämään koiran aivotoimintaa paremmin ja tajuamaan ihan itsestäänselviä asioita, joita ei aikaisemmin ole vaan tajunnut koirankoulutuksessa ottaa huomioon. Esimerkiksi sen, että koiralle ei tarvitse huutaa tai suuttua. Se ei sitä tajua, vaikka kuinka vääntäisit rautalangasta ja huutaisit "EI!". Huutaminen voi jopa pelottaa koiraa ja se voi olla haitallista koiran ja omistajan väliselle luottamukselle. Tämä tieto oli itselleni todella huojentavaa, koska tiukasti sanomisesta tai ilkeästi huutamisesta tulee vaan paha mieli. Ja koirahan ei tottele juuri sen takia, koska se ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä mitä siltä halutaan, jos sitä ei ole ollenkaan ohjattu. On ollut niin paljon ihanampi keskittyä Pipaan, koska nyt me tiedetään että rauhallisesti puhuminen saa aikaan paljon enemmän muutosta kuin pää punaisena karjuminen. Muutenkin tämän koirakoulun koulutusmetodit ovat todella lempeitä ja koiralähtöisiä. Niissä koitetaan vahvistaa positiivisia tuntemuksia, parannetaan koiran ja omistajan välistä suhdetta ja palkitaan onnistumisista. Jos koira tekee "väärin" tai ei ymmärrä mitä siltä halutaan, siitä ei rankaista. Kärsivällisesti ja rauhallisen napakasti useita toistoja.

Tämä kyseinen kouluttajamimmi kävi myös meillä töissä, että näki ihan käytännössä millä tavalla Pipa siellä eri ärsykkeisiin reagoi, ja sitä kautta teki omat suunnitelmat ja harjoitukset sinne. Tarkoitus oli myös, että niitä samoja eroahdistusharjoituksia tehdään mun työpaikalla, koska siellä tilanne on ihan eri kuin kotona. Ovi käy yhtenään ja koko ajan lappaa sisään porukkaa ja meteliä piisaa. Pipa on aivan innoissaan kun saa olla työpaikalla mukana ja norkoaa ja istuu asiakkaiden sylissä rapsuteltavana päivät pitkät ja torkkuu onnellisena jonkun kainalossa. Siellä kuitenkin vahtiminen ja haukkuminen ei käy päinsä, koska ihmisiä on niin paljon ja se myös häiritsee muita työntekijöitä. Siksi kouluttajamimmi sanoi, että Pipalla pitää olla siellä todella paljon virikkeitä joihin se voi käyttää aikaa ja energiaa. Samoin myös mun "työhuone" on Pipalla rauhoittumispaikka, jossa se kokee olonsa turvalliseksi. Se ollaan tässä nyt jo saavutettu hyvällä menestyksellä. Ja mitään muuta oikeastaan ei tarvittu kuin portti oviaukkoon, että se ei pääse ulko-oven avautuessa haukkumaan "tunkeilijoille" ja samat pahikset ei pääse myöskään häiritsemään Pipan rauhaa.

Tilasin muutamia erilaisia herkkupaloja Mustista ja Mirristä, koska en ollut varma mitkä tolle ronkelille maistuu... Pipalla on allergioita, joten kaikki purulelut, koiranruoka, koulutusraksut sun muut herkut täytyy olla täysin viljattomia. Todella rasvainen ruoka tai ihan aidot häränhännät, hanhen kaulat ja siankorvat vetää vatsan ruikulille. Ja Pipan perusruoka täytyy olla virtsakiteitä ja kiviä ehkäisevää, koska Pipalla on näihin vaivoihin myös taipumus. Onneksi ei toisaalta ole mitään tämän suurempaa, ystäväni koiralla on todella paha pöly ja siitepölyallergia, jonka takia hauvan iho on ihan muhkuroilla näppylöistä ja kaveri joutuu antamaan lääkepistoksia kankkuun. :( On todella vaikea löytää jotain tiettyjä herkkupaloja. Nämä uudet ruokakupit ja muut kokeilupurtavat hankin ihan vartavasten työpaikalle.

Pipa tykkää käpertyä yleensä hyllyyn nukkumaan tai sitten haluaa nukkua hoitopedillä asiakkaiden sylissä. Sille piti myös hankkia oma uusi nukkumapaikka töihin, josta tulisi sen "oma paikka". Siellä se voisi olla turvallisessa pienessä pesässä ja sieltä sitä ei myöskään saa tulla ottamaan pois tai sitä häiritsemään. Tilasin sille tosi kivan iglun, joka on tarkoitus laittaa pehmeän rahin päälle, että Pipa pääsisi korkeammalle nukkumaan. Iglu on nyt jäänyt kuitenkin kotiin vielä vähäksi aikaa, koska Pipa ei jostain syystä uskalla mennä sinne sisälle. :D On varmaan liian jännittävä. Tai sitten se ei vaan tajua että siellä pitää nukkua. Ollaan koitettu pitää tohon pesään kuuluvaa sisustyynyä sohvalla ja Pipan leikeissä mukana, että siihen tarttuisi meidän hajuja. En tiedä auttaako se, mutta jos sen sillä tavalla saisi helpommin käpertymään tohon hökkeliin. Koitettiin heitellä sinne myös nameja, ja on se sinne sisälle päänsä laittanutkin. Ehkä se tästä vielä. :) Mutta pesän tarkoitus on tosiaan, että Pipalle opetetaan "Oma paikka"-käsky, josta se sitten itse osaisi hakeutua tonne omaan turvapaikkaan työpaikalla rauhoittumaan jos tapahtuu jotain sille liian stressaavaa tai jännittävää tai jos se saa jonkun haukkumishepulin. Täysin se ei ole sitä vielä oppinut, mutta harjoitus kuitenkin palkitaan ehkä jossain vaiheessa.

Juuh, koiran pitäminen ja kouluttaminen on kallista. On suuri vastuu pitää sen hyvinvoinnista huolta. Välillä on vaikeeta, mutta tämä kaikki on sen arvoista, maksoi mitä maksoi. Tääkin teksti oli jäävuorenhuippu, mitä näinä viikkoina ollaan harjoiteltu ja koettu. En kuitenkan vaihtaisi pois päivääkään, on mun vauva niin ihana ja kuuluu tähä pieneen perheeseen. On se jännä miten jokin noin pikkuinen pystyy jättämään niin isot tassun jäljet sydämeen. <3

T

Hampparibileet!

Koko Pääisäispyhien merkitys meni kokonaan multa ohi, koska oma firma työllisti remontin merkeissä kaikki vapaapäivät. 12 tuntia kaaoksen keskellä ja sen jälkeen vaan unta palloon, että jaksaisi seuraavan mokoman. Eli kaikki Pääsiäis perinteet jäivät kokonaan tekemättä. Myös äidin herkkuja notkuva ruokapöytä ja suklaamunien piilotusleikki. :(

Siksi mamma halusi saada lapsikatraan mahdollisimman nopeasti samanpöydän ääreen, koska kaikkien työkiireet olivat estäneet tulemasta pyhinä paikalle. Päätettiin, että pidetään hyvät syömingit meidän luona, koska aikaisemmin ei koko isolla porukalla olla täällä oltu. Pöydän ääreen tulee helposti 8 henkeä, kun kaikki sisarukset plus siipat kokoontuvat yhteen, vanhempia unohtamatta. Meidän ruokapöytä on 6 hengelle, mutta sopu sijaa antaa. ;)

Mulla ja Suikkasella on molemmilla syntymäpäivät nyt huhtikuussa ja oltaisiin haluttu mennä koko perheen kesken jonnekkin ravintolaan illallistamaan ja istumaan iltaa, mutta äippä miesystävineen päättivät olla New Yorkissa juuri siihen aikaan. Siksi ajateltiin siskojen kanssa, että pidetään Amerikkalainen ilta, jotta voidaan fiilistellä mukana. Hampurilaisbileet siis! Ja mulla oli hyvä sauma laittaa pöytään mun hieman vajaan Villeroy & Bochin-astiaston testikäyttöön. Ihan kuin ne tekisi hampurilaisista gourmet-safkaa. :D

Itsetehdyt sipulirenkaat oli ihan älyttömän hyviä ja rapeita!! Sisko oli saanut inspiraation niihin kuulemman Suomen Master Chefistä, ohjeeseen kuului myös tölkillinen olutta. Ruokajuomana toimi Sol ja piti olla Coca-Colaa, mutta virvoitusjuomavastaavat olivat hankkineet kilpailevan merkin juotavat.

Läjä äidin kuuluisia hampurilaispihvejä.

New Wave

Jälkkärinä oli mun tekemä amerikkalainen juustokakku vadelmamelballa. Kunnollista kuvaa en ehtinyt kakusta saada, koska en vain ehtinyt kun se riistettiin lautasilta ennätysajassa. :D Konjamiini maistui kundeille kahvin kyytipoikana. Kaikilla napa meinas revetä ja uni tulla silmään alkuillasta ja pikku hiljaa porukka hajaatuikin omiin koteihinsa. 

Laiskottelusunnuntaista tuli rääppiäispäivä, koska pihvejä ja sämpylöitä jäi aikamoinen kasa jääkaappiin. Amerikkaileisella teemalla jatkuu myös tän päivän menu, koska jälkkärinä olisi Ben & Jerry´sin Cookie Dough. <3 Maanantaina alkaa taas terveellinen elämä.

T

Spicy Chicken Pie

Piirakkaa pääsiäiseksi!!! :) Koitin ensimmäistä kertaa valmispohjaa ja täytyy sanoa, että toimii ehdottomasti paremmin kuin alusta asti itse tehtynä. Kiljahtelin onnellisena kun kerrankin jokin leivonnainen yksinkertaisesti vain onnistui, eikä palanut pohjaan, lässähtänyt tai muuten vaan maistunut pahalta. Heittelin täytteitä miten sattuu ja lopputuloksena olikin tosi hyvä combo. Simple as that.

Pohja:

400 g            Sunnuntai-valmispiirakkataikina. Hyvä, helppo ja nopea.

Ahkerammat voivat tehdä pohjankin itse. ;)


Täyte:

1,5 dl            juustoraastetta
400 g            maustamattomia kanasuikaleita
1                   keskikokoinen sipuli
1                   kourallinen tuoretta rucolaa
200 g            Valio Afrikan paprika-tuorejuustoa
2 dl               ruokakermaa
3                   kananmunaa
mustapippuria
chilimaustetta
suolaa


Valmistusohje:

Ota pakastetaikina jo tuntia ennen huoneen lämpöön. Voitele piirakkavuoka (24-26cm).

Paista ensin kanasuikaleet ja suolaa kevyesti. Varo ettei se paistu liian kuivaksi. Leikkaa sipuli siivuiksi tai silpuksi. Revi rucolan lehdet pienemmiksi palasiksi. Sekoita tuorejuuston joukkoon juustoraaste ja
vähän kerrallaan ruokakermaa, että tuorejuusto notkistuu. Yhdistä kaikki muut täyteainekset keskenään. Mausta oman maun mukaan mustapippurilla, chilillä ja suolalla.

Kaada täyte pohjan päälle. Paista piirakkaa 200 asteessa noin 35 minuuttia. Viimeisen 10 min aikana laita lämmöt pois ja piirakka saa muhia jälkilämmöllä. Anna jäähtyä hyvin.

Hauskaa pääsiäistä kaikille! Meinaan piilottaa Suikkaselle pääsiäismunan. ;)

T

Neiti Kevään Syntymäpäiväkortti

Aurinko paistaa ja lintujen sirkutus kuuluu joka aamu, vaikka pakkanen on vielä pureva. Hyvään suuntaan ollaan menossa siis! Seuraava kortti-väsäys olikin sitten pikkusiskoani varten, joka on maaliskuun lapsi.

Iso sydän on leimasin, johon käytin oliivinvihreää ja limenvihreää leimasinmustetta ja niiden päällä läpinäkyvä kohopulveri antamassa kiiltoa. Taustalla on itseasiassa nyt se kehumani Fiskarsin Texture Plate- kohokuviointialustalla tehty kuvio, mutta kamera ei anna sille yhtään kyllä oikeutta! Näyttää tällähetkellä enemmänkin ryppyiseltä paperilta. Tarkoitus oli saada siihen herkkä pitsikuvio, mutta toisaalta tuon kuviopaperin kanssa olisi mennyt varmaan joku säännöllisempi sydänkuvio tai vastaava, joka ei häviä kaiken muun sekaan. Noh, mutta se oli vain kokeilu. :) Ja jostain kumman syystä, kuvionauha näyttää myös todella siniseltä kaikkiin muihin sävyihin nähden, vaikka oikeasti onkin vihreään taittava! Haluaisin oppia tekemään myös ennemmän kerrostuksia materiaalien kanssa, eli juuri sellaisten upeiden sillisalaattihärpäkekorttien tekemistä, missä on paljon kaikkia ihania yksityiskohtia, mutta on sommiteltu oikein ja korttipohjan tila on käytetty äärimmilleen, mutta juuri oikein. Mun tyyli on enemmänkin todella tarkkarajainen, hieman pelkistetympi. Täytyy saada mielikuvitus ja inspiraatio valloilleen! :D

Aikataulut meillä menee niin ristiin, että en ehdi korttia suoraan käteen antamaan, joten laitoin kortin postiin, että ehtisi perjantaina jo perille. Oikea syntymäpäivä olisi vasta tänä viikonloppuna. Halusin pitää pikkusiskoa jännityksessä, että mikä tämä mysteerinen päivämäärä oikein on. Syntymäpäivän aamuna laitoin siskon Facebook seinälle tämän:

Sisko oli oikein yllättynyt lahjasta! Kehuskeli kortin saatuaan, että ehkä tietää mikä yllätys tämä on, mutta eipä ollut arvannutkaan oikein! Eli meni juuri niinkuin pitikin, sain yllätettyä. ;)

Paljon onnea pikkuinen <3

T