My BFF

Tämän blogin yksi sankareista on rakas pikku hauvavauvani Pipa. Muilta nimiltään Pipu, Piputin, Piipuri, Pikku Poika, Pipsu, Pipuliini, Pissatassu, Kakkiainen ja Tapsa. Ensimmäiseksi ja viimeiseksi mainitut ovatkin ainoita mitä se tottelee. Siis silloin kun tottelee.

Pipa on rodultaan perunkarvatonkoira, joka on Suomessa suht harvinainen. Yksilöitä on noin 300-400 kpl.  Rodun juuret johtavat jo inkojen aikoihin, joten jalostuksellisesti tämä rotu on todella puhdas. Tämä rotu tosiaan on ihan karvaton (lukuunottamatta haituvia hännässä, tassuissa ja päälaella), eli hauvat ovat ihan nahkaisia, pigmenttimuutosten peittämiä ja hieman ryppyisiä, mutta rotumuunnoksena löytyy näitä Pipan kaltaisia karvallisia versioita, joita saattaa jokaiseen pentueeseen syntyä joko puolet tai vähemmän. Vaikka karvalliset yksilöt  ovat täysin puhdasrotuisia, niitä ei huolita näyttelyihin ainakaan Suomessa, koska rotumääritelmä ei tunne tätä karvallista muunnosta. Karvallisten rekisteröinti toki onnistuu. Tästä rodusta voisi jaaritella vaikka monta sivua, mutta tämä pienehkö infopaketti riittäköön näin alkuun. ;)

Tästäkin rodusta on myös kokomuunnoksia; pieni, keskikoko ja iso. Piipuriini on näistä tuo pikkuinen, eli noin 31 cm säkäkorkeudeltaan ja n. 5,7 kg. Hyvä ja kompakti paketti.

Pojan eka talvi ja ensimmäinen koirapuistokäynti 5 kk ikäisenä.

Pipu saapui luokseni eräänä marraskuisena iltana vuonna 2010, noin 5 kk ikäisenä. Pentueeseen oli syntynyt 4 uros pentua, joista kaksi oli karvattomia ja kaksi karvallisia, ja kuten arvaten saattaa, nämä "arvokkaammat" karvattomat pennut olivat myyty jo ihan samantien. Mutta kukaan ei ollut huolinut Pipaa vielä luovutusiän jälkeenkään. Pipan kuvan löytäessäni, rakastuin ensisilmäyksellä ja tiesin sen olevan mun elämäni mies, vaikka tuota rotua en ollut eläissäni kuullutkaan. Kun ensimmäisen kerran Pipan tapasin, se hyppäsi mun käsivarsille heti kun pääsin kasvattajan luona ulko-ovesta sisään. Samalla reissulla se lähti mun kanssa sitten omaan kotiin, vaikka mun oli tarkoitus mennä vain katsomaan sitä.

Pikku Pojan harrastuksiin kuuluvat solmuluiden nakertaminen omassa sohvassaan, kovaa juokseminen ja hyppiminen, rapun ja hissin vahtiminen ja siitä äänekkäästi ilmoittaminen, bussilla ajelu, kaikkien ihanien naisten huomioiminen, olivat ne koiria tai ihmisiä, vieressä kiehnääminen, ruoan kerjääminen ja yleisen ihastuksen aiheuttaminen. Pipa vierailee mun työpaikalla myös säännöllisin väliajoin asiakkaita ilahduttamassa.

Tämä touhukas pieni hölmönaama ehtii ja änkee mukaan kaikkialle ja kaikkiin asioihin; vessaan, sänkyyn ja kaiffareita tapaamaan, mutta viihtyy myös yksikseen, tosin harvoin. Mammanpoika on mammanpoika, sanoi kuka tahansa mitä vain, we are meant for each other. Forevö.

T