Minun Pipana on paras kohde.
<3
Me ollaan aloitettu nyt muutamia viikkoja sitten koirakoulu Pipan kanssa. Tarkoituksena on kitkeä Pipalta sen haukku- ja vahtimisherkkyyttä, joitain pelkotiloja ja suurimpana murheenkryyninä eroahdistusta. Ongelmia on ollut jo pitkän aikaa, mutta tuntuu että nyt vasta ne ovat alkaneet pahenemaan. Varsinkin pari kuukautta sitten, kun olin todella kipeänä ja jouduimme lähtemään keskellä yötä sairaalaan. Pipa jäi yksin kotiin ja se taisi järkyttää sitä sen verran, että eroahdistus alkoi päivä päivältä pahenemaan. Me jopa salakuvattiin Pipaa, ja oli todella sydäntä raastavaa nähdä se itkemässä ja ulisemassa ulko-oven takana tunnista toiseen. Ei se ole koiran elämää. Halusin saada jotain helpotusta Pipan ja meidän arkeen ja löysimmekin hyvien suositusten perusteella ongelmakoirakouluttajan
Rakkaat Haukut -koirakoulusta. Me ollaan Suikkasen kanssa kohta kolme vuotta jo kokeiltu kaikkea muuta, paitsi tätä. Tiedän, olisi pitänyt tehdä jo todella paljon aikaisemminkin, ja olen itse sitä halunnutkin, mutta syytän hieman Suikkasta tässä tilanteessa, koska hän ei sillä hetkellä nähnyt kouluttajalle olevan tarvetta.
"Jos nyt kokeillaan vielä tätä konstia ja sitten jos se ei toimi niin...". Jep.
Mitä koulutus itsessään sitten sisältää? Todella mukavan kouluttajamimmin joka tuli meille himaan asti kartoittamaan mitkä ovat Pipan ongelmat ja tarpeet ja teki sitten Pipalle oman harjoitussuunnitelman. Ensimmäisenä vaiheena juuri eroahdistusharjoitukset ja vahtimisenkitkemisharjoitukset. Koulutus tarkoittaa myös sitä, että Pipaa ei saa jättää yksin (tai yksinolot pitää saada mahdollisimman minimiin) koska sen stressitaso täytyy saada mahdollisimman matalalle. Jos stressitaso nousee, se menee paniikkiin ja kokee yksinjäämisen pelkoa. Ihan järkeenkäypää. Voitte kuvitella millainen sumpliminen meillä on ollut jo viikkoja aikataulujen ja töiden kanssa, että Pipaa ei tarttisi jättää yksin kotiin! Jos jompkumpi ei ole vapaapäivällä kotona Pipan kanssa, on sen oltava mun mukana mun työpaikalla. Onneksi on mahdollisuus siihen, koska kaikilla ei niin ole. Olen pitänyt Pipaa mukana mulla töissä ihan pennusta asti, mutta viimeisen puoli vuotta vain vähemmän ja vähemmän, koska se harrastaa vahtimista myös siellä. Vaikka Pipa on ollut töissä todella tykätty ja sitä on kaivattu todella paljon, oli mielestäni parempi jättää se kotiin yksin, kun pelätä että se saa jonkun haukkumishepulin töissä, enkä saa sitä rauhoitettua. Ja vain siksi, koska en tiennyt mitään konsteja mikä siihen auttaisi ja lopulta menin itsekkin niissä tilanteissa paniikkiin ja sen jälkeen meni hermot.
Ollaan myös huomattu, että Pipa tarvitsee ja koittaa saada multa enemmän huomiota kuin Suikkaselta. Suikan kanssa Pipa käyttäytyy kotona todella rauhallisesti ja tottelee paremmin, mutta mun kanssa taas haukkuu ja häiriköi todella paljon enemmän. On varmaan ihan mun oma syy, koska pidän sen mukana joka paikassa, paapon sitä ja ihan aina en ole tehnyt kaikkea loppuun sen kanssa kärsivällisyyden puutteesta. Mamma on aina mamma, ja onhan se ihan mun perään koko ajan.
Täytyy sanoaa, että nää viikot ovat olleet aikamoinen kärsivällisyyskoulu myös itsellekkin. Ylipäätänsä olen alkanut ymmärtämään koiran aivotoimintaa paremmin ja tajuamaan ihan itsestäänselviä asioita, joita ei aikaisemmin ole vaan tajunnut koirankoulutuksessa ottaa huomioon. Esimerkiksi sen, että koiralle ei tarvitse huutaa tai suuttua. Se ei sitä tajua, vaikka kuinka vääntäisit rautalangasta ja huutaisit
"EI!". Huutaminen voi jopa pelottaa koiraa ja se voi olla haitallista koiran ja omistajan väliselle luottamukselle. Tämä tieto oli itselleni todella huojentavaa, koska tiukasti sanomisesta tai ilkeästi huutamisesta tulee vaan paha mieli. Ja koirahan ei tottele juuri sen takia, koska se ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä mitä siltä halutaan, jos sitä ei ole ollenkaan ohjattu. On ollut niin paljon ihanampi keskittyä Pipaan, koska nyt me tiedetään että rauhallisesti puhuminen saa aikaan paljon enemmän muutosta kuin pää punaisena karjuminen. Muutenkin tämän koirakoulun koulutusmetodit ovat todella lempeitä ja koiralähtöisiä. Niissä koitetaan vahvistaa positiivisia tuntemuksia, parannetaan koiran ja omistajan välistä suhdetta ja palkitaan onnistumisista. Jos koira tekee "väärin" tai ei ymmärrä mitä siltä halutaan, siitä ei rankaista. Kärsivällisesti ja rauhallisen napakasti useita toistoja.
Tämä kyseinen kouluttajamimmi kävi myös meillä töissä, että näki ihan käytännössä millä tavalla Pipa siellä eri ärsykkeisiin reagoi, ja sitä kautta teki omat suunnitelmat ja harjoitukset sinne. Tarkoitus oli myös, että niitä samoja eroahdistusharjoituksia tehdään mun työpaikalla, koska siellä tilanne on ihan eri kuin kotona. Ovi käy yhtenään ja koko ajan lappaa sisään porukkaa ja meteliä piisaa. Pipa on aivan innoissaan kun saa olla työpaikalla mukana ja norkoaa ja istuu asiakkaiden sylissä rapsuteltavana päivät pitkät ja torkkuu onnellisena jonkun kainalossa. Siellä kuitenkin vahtiminen ja haukkuminen ei käy päinsä, koska ihmisiä on niin paljon ja se myös häiritsee muita työntekijöitä. Siksi kouluttajamimmi sanoi, että Pipalla pitää olla siellä todella paljon virikkeitä joihin se voi käyttää aikaa ja energiaa. Samoin myös mun "työhuone" on Pipalla rauhoittumispaikka, jossa se kokee olonsa turvalliseksi. Se ollaan tässä nyt jo saavutettu hyvällä menestyksellä. Ja mitään muuta oikeastaan ei tarvittu kuin portti oviaukkoon, että se ei pääse ulko-oven avautuessa haukkumaan "tunkeilijoille" ja samat pahikset ei pääse myöskään häiritsemään Pipan rauhaa.
Tilasin muutamia erilaisia herkkupaloja Mustista ja Mirristä, koska en ollut varma mitkä tolle ronkelille maistuu... Pipalla on allergioita, joten kaikki purulelut, koiranruoka, koulutusraksut sun muut herkut täytyy olla täysin viljattomia. Todella rasvainen ruoka tai ihan aidot häränhännät, hanhen kaulat ja siankorvat vetää vatsan ruikulille. Ja Pipan perusruoka täytyy olla virtsakiteitä ja kiviä ehkäisevää, koska Pipalla on näihin vaivoihin myös taipumus. Onneksi ei toisaalta ole mitään tämän suurempaa, ystäväni koiralla on todella paha pöly ja siitepölyallergia, jonka takia hauvan iho on ihan muhkuroilla näppylöistä ja kaveri joutuu antamaan lääkepistoksia kankkuun. :( On todella vaikea löytää jotain tiettyjä herkkupaloja. Nämä uudet ruokakupit ja muut kokeilupurtavat hankin ihan vartavasten työpaikalle.
Pipa tykkää käpertyä yleensä hyllyyn nukkumaan tai sitten haluaa nukkua hoitopedillä asiakkaiden sylissä. Sille piti myös hankkia oma uusi nukkumapaikka töihin, josta tulisi sen "oma paikka". Siellä se voisi olla turvallisessa pienessä pesässä ja sieltä sitä ei myöskään saa tulla ottamaan pois tai sitä häiritsemään. Tilasin sille tosi kivan iglun, joka on tarkoitus laittaa pehmeän rahin päälle, että Pipa pääsisi korkeammalle nukkumaan. Iglu on nyt jäänyt kuitenkin kotiin vielä vähäksi aikaa, koska Pipa ei jostain syystä uskalla mennä sinne sisälle. :D On varmaan liian jännittävä. Tai sitten se ei vaan tajua että siellä pitää nukkua. Ollaan koitettu pitää tohon pesään kuuluvaa sisustyynyä sohvalla ja Pipan leikeissä mukana, että siihen tarttuisi meidän hajuja. En tiedä auttaako se, mutta jos sen sillä tavalla saisi helpommin käpertymään tohon hökkeliin. Koitettiin heitellä sinne myös nameja, ja on se sinne sisälle päänsä laittanutkin. Ehkä se tästä vielä. :) Mutta pesän tarkoitus on tosiaan, että Pipalle opetetaan "Oma paikka"-käsky, josta se sitten itse osaisi hakeutua tonne omaan turvapaikkaan työpaikalla rauhoittumaan jos tapahtuu jotain sille liian stressaavaa tai jännittävää tai jos se saa jonkun haukkumishepulin. Täysin se ei ole sitä vielä oppinut, mutta harjoitus kuitenkin palkitaan ehkä jossain vaiheessa.
Juuh, koiran pitäminen ja kouluttaminen on kallista. On suuri vastuu pitää sen hyvinvoinnista huolta. Välillä on vaikeeta, mutta tämä kaikki on sen arvoista, maksoi mitä maksoi. Tääkin teksti oli jäävuorenhuippu, mitä näinä viikkoina ollaan harjoiteltu ja koettu. En kuitenkan vaihtaisi pois päivääkään, on mun vauva niin ihana ja kuuluu tähä pieneen perheeseen. On se jännä miten jokin noin pikkuinen pystyy jättämään niin isot tassun jäljet sydämeen.
<3
T
