Hyvä vedätys

Kerroin taannoin että mulla ja Suikkasella on molemmilla tässä huhtikuun puolella synttärit. Tarkoitus oli juhlistaa niitä ihan kevyesti ja omien läheisten kesken. Tämäpä ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan... Muutama viikko sitten mulle sanottiin, että Suikkasen frendit on järjestämässä sille jotain yllätysreissua mökkeilyn ja kalastuksen merkeissä, ja että mun täytyisi saada se ottamaan ne päivät vapaaksi töistä. Mulle ei tämän enempää tietenkään asiasta kerrottu ja vannotettiin pysymään hiljaa ettei yllätys paljastu. Tietenkin kotona tästä tuli sanomista ja kiukuttelua, Suikka nimittäin luuli että minä olen järjestämässä sille jotain ulkomaanmatkaa tai vastaavaa syntymäpäiväksi ja mun oli annettava sen luulla niin. :D Jossain vaiheessa sain kertoa sille, että mä en ole mukana tässä jutussa. Mutta yhtenä päivänä postilaatikosta kolahtikin tämä:

...

WOT!!! Meinasin pudota penkiltä enkä uskonut koko juttua. Muakin oli vedätetty ihan olan takaa. Olin kokoajan luullut, että olen mukana järjestämässä ylläriä Suikkaselle. Munkin työpaikalla oli nämä kyseiset päivät otettu vapaaksi ja järjestetty mukamas "töitä". Jonkin näköistä ulkomaanmatkaa oli siis tiedossa. Tai minne toi viikkari nyt seilaakaan, on vain kaksi vaihtoehtoa. :D Jokainen tuttu alkoi tämän kirjeen jälkeen hymyilemään vihjailevasti ja naureskelemaan selän takana. Huijaus alkoi saamaan suurempaa mittakaavaa... Oliko tämäkin vain huijaus?

Seuraavalla viikolla posti toi luvattua lisäinformaatiota. Mä hieman epäilin tota mittanauhaa ja paistinlastaa. Lisä informaationa saatiin myös, että matkatavaroiden määrä saa olla vain max. 10 kg ja nesteitä vain 100 ml purkeissa. Aha. Eli tämä kumoaa aikaisemman Viking Linen risteilyn. Lentomatka tiedossa? Minne? Lisäksi Suikka googletti ton tropiikkikylpylän kuvan ja se olikin Flamingosta. :D Kaikki oli ihan ristiriidassa keskenään. Ei oikein tiennyt mihin sitä pystyi luottamaan. Ärsyttävää epätietoisuutta mutta silti kihisin jännityksestä!

Sitten koitti lähtöpäivä. Pipa oli tungettu mun isälle hoitoon. Odotettiin kyytiä jännittyneinä. Suikkasen broidi tyttöystävineen tuli hakemaan meidät. Auton keula suuntasi kohti Helsinkiä. Hetken jo mietin, että satamaanko me ollaankin menossa? Oliko ne edellisetkin informaatiot matkalaukkujen koista valetta? Alkoi jo tuntumaan salaliitolta. Juuri hetkeä aikaisemmin kiroilin kotona noiden nesteiden kanssa! Ei edes hiuslakkaa voinut pakata mukaan! Hikikarpalo vieri jo hiusrajalta, kunnes auto kiersikin Sörnäisistä takaisin tulosuuntaan. Olimme matkalla sittenkin lentokentälle. Tässä vaiheessa meille työnnettiin käteen musta kansio. Avattuani sen, tuli kyynel silmään. Kansio sisälsi kaiken informaation tulevasta kohteesta. Kaikki ne tutut nimet, jotka pitkässä listassa lukivat saivat kyllä arvostamaan sitä millaisia läheisiä ja ystäviä meillä molemmilla on.

Matkan määränpää oli...

Rumpujen pärinää...

Jatkuu seuraavassa numerossa!!! :D

T