VAROITUS: Todella pitkä teksti, joka sisältää paljon valitusta ja turhautumista!
Meillä on
TODELLA ÄRSYTTÄVÄT bilettävät naapurit. Jotka myös poraa seinää puoli kymmeneltä illalla. Juuri silloin kun katsot jotain hyvää sarjaa. Me ollaan mietitty et miten ne jaksaa joka ikinen viikonloppu tota samaa riehumista, vieläpä kahtena päivänä peräkkäin? Ei oo montaa viikonloppua ollu tona aikana kun ne vajaa vuosi sitten muutti meidän alakertaan, ettei olisi kuulunut bassonjytkettä, hirveetä kolinaa tai huutamista ja karjumista. Ja sieltä ramppaa porukkaa sisään ja ulos koko ajan. Se me tiedetään että siellä asuu pari nuorta kundia, ehkä juuri parikymppistä, ja ovat jotain sukua toisilleen sukunimestä päätellen. Harva se sunnuntai ne näkee rappukäytävässä tai lähi Siwassa kävelemässä kyyryssä kokis ja grandiosa kainalossa. Huokailuista päätellen ei ole kauhean hyvä happi.
Kun me muutettiin Suikkasen kanssa tänne kauniille lähiöalueelle, Helsingin perälle, ajattelin että tää on ihanaa! Niin rauhallista, upean vihreää maastoa joka paikassa, todella paljon koiraihmisiä, keski-ikäisiä ja lapsiperheitä. Ja niiden luokkien edustajia on meidän rappukin täynnä plus noi pari mekastavaa känniääliötä. Miten ihmeessä ne on tänne edes eksyneet asumaan?? Eikö jostain Kallion opiskelijakorttelista pääsis paljon nopeammin keskustan rytkemestoihin riekkumaan, kuin täältä perähikiältä?? Ennen niiden muuttoa, tunnelma oli nimenomaan se idyllisin, niiden asunnossa asui rauhallinen nuoripari lapsensa kanssa. Ja kaikki oli sopuisaa. Viulumusiikkia, kevätauringon valoa ja perhosten tanssia.
Me ollaan oltu aika kärsivällisiä noiden bileiden kanssa, ei olla menty valittamaan koskaan. Varmaan siksi, ettei halua olla nipottava naapurikyylä ja siksi, että Pipa on välillä aika herkkä vahtimaan rapun ääniä ja saattaa haukkua. Uskon että alakerta tietää myös meidän olemassaolon, vaikka yritetään elää mahdollisimman hiljaa. Olen ajatellut, että sopu sijaa antaa; me ei valiteta teille niin älkää tekään meille, koitetaan elää asian kanssa, vaikka välillä palaa käpy toisiin. Välillä oon miettinyt, että oonkohan mä vaan jo niin mummoutunut, kun en jaksa joka viikonloppu olla bailaamassa ja arvostan enemmän oman kodin rauhaa ja hiljaisuutta, etten enää edes muista mitään perskänneistä ja kotibileistä?
Hiljaisuushan on järjestyssääntöjen mukaan klo.
22-07, mutta nää geimit on jatkuneet välillä ihan puolenyön jälkeenkin. Yleensä siihen mennessä alakerran porukka on siirtynyt jonnekkin muualle jatkamaan. Viikonloppuisin meillä nukkumaanmenoaika ei yleensä ole ennen kahtatoista, mutta kyllä siihen parvekkeella huutamiseen ja bassonjylinään ja pattereiden hakkaamiseen menee aika nopeesti hermo, jos sitä saa kuunnella alkuillasta asti joka viikonloppu. Oon pitkään ja hartaasti vaiheillut että meenkö valittamaan vai enkö mee... Virkavallan avusta on sen verran huonoja kokemuksia, eli eivät ole tulleet aikaisemmissa asunnoissa asuessani ikinä edes paikalle jos on joutunut poliisit soittamaan naapurin takia. Ja lisäksi alakerran porukka ei vaikuta mitenkään vihamieliseltä tai agressiiviselta, tuntuvat enemmänkin vaan todella ajattelemattomilta ja huolettomilta tyypeiltä, jotka pitää bileitä ja änäripeli-iltoja hyvässä hengessä. Mutta hyvin ärsyttävästi.
Muutama viikko sitten, kun olin tositosi kipeenä, jouduttiin lähtemään Suikkasen kanssa keskellä yötä sairaalaan ja sillä hetkellä ei saatu Pipaa minnekkään yökylään, vaikka koitettiin soitella tutuille. Pipa taisi saada aikamoisen slaagin siitä, kun jätettiin se ihan yksin kotiin. Ei vaan ollut sillä hetkellä muuta vaihtoehtoa. Noh, sehän oli sitten hädässään ulvonut koko yön. Aamulla postilaatikkoon oli ilmestynyt varsin närkästynyt lappu. Ai että mulla keitti!!!!! Ihan sovun säilyttämiseksi ja asian selvittämiseksi, laitettiin kaikille rappunaapureille ja alakertaan samanlainen lappu jossa pahoiteltiin yöllistä häiriötä ja selitettiin miksi näin kävi ja vakuutettiin että koira ei ikinä aikaisemmin ole ollut yöllä yksin kotona. Pipalla on aina hoitopaikka, jos jonnekkin yhdessä viikonloppuna lähdetään vaikka iltaa viettämään. Ei tarvitse pojan olla ihan yksin ja mun ei tarvitse olla huolissaan, että onko sillä kaikki hyvin ja pilata omaa iltaani sen takia että murehdin ja tekee mieli lähteä kotiin tarkistamaan. Jos koira haukkuu pitkin yötä, tulee yleensä ensimmäisenä mieleen että omistajat ovat vaan jättäneet sen yksin heitteille ja lähteneet baariin. Lapun myötä tuli myös paniikki, koska se tuli nimettömänä ja oli uhkaileva. Koskaan aikaisemmin ei ole kukaan naapuri valittanut Pipasta.
Olimme ainakin
90% varmoja, että valittaja oli alakerran kundit! Mikä onkin aika huvittavaa, koska ne ei edes taida tietää miten kova meteli niistä itsestään lähtee! Asian päättelimme sen perusteella, että sanavalinnat ja käsiala on selvästi miehen ja meillä ei ole kuin kaksi seinänaapuria; vieressä keski-ikäinen mukava ja hiljainen yksineläjä rouva ja sitten noi alakerran apinat. Mä oon niin kiehunut kiukusta tän takia, pata kattilaa soimaa perkele! On pokkaa laittaa ton sävytteinen kirje ja ei voi edes nimeään laittaa, tai olla vaikka fiksu ja tulla ystävällisesti asiasta sanomaan naamatusten, mitä arvostaisin todella paljon. Mä oon aika helposti mukaan provosoitavissa, joten jos ne haluavat lähteä tähän niin seuraukset on sitten sen mukaiset.
Ja kappas vain. Eilen mun odottama tilaisuus tuli! Porukkaa alkoi virrata ilta kahdeksan pintaan alakertaan. Kymmenen aikaan eivät kuulostaneet läheskään siltä, että olisivat lähdössä. Suikkanen kiroili yhdentoista pintaan että meinasi repiä pelihousunsa. Kahdentoista jälkeen mulla adrenaliinitaso nousi jo sen verran, että otin kynää ja paperia:
Hipsin rappuset alas alakerran ulko-ovelle. Basso jytkytti ikkunoita helisyttäen. Rimpautin ovikelloa ja avaamaan tuli nuori kundi hyvässä pöhnässä hölmösti hymyillen. Sanoin sille iloisesti "moikka!" työnsin lapun sen käteen, toivotin hyvät yöt ja lähdin menemään. Poitsu jäi hölmönä tuijottamaan perään. Pari minuuttia sen jälkeen musiikki ja mölyäminen loppui kuin seinään. Tais kundit tajuta että me tiedettiin kuka meille lapun laittoi.
HA! Näin asia hoidettiin. Ainakin tällä erää. Katotaan saadaanko me kostoksi ne eläinsuojeluviranomaiset kylään.
Bring it on!
Joo, tiedän, asian olisi voinut hoitaa kuin aikuiset konsanaan (eli soittaa ne poliisit?) mutta ne niin kerjäsi tätä! Ja voitto maistuu niiiiiiiiin makoisalta! :D Mutta mielestäni olin ihan reilu, kävin varoittamassa ennenkuin lähden varoituksia tai häätöjä hankkimaan. Katsotaan, kerjäsinkö verta nenästäni.
T. Naapurin vihainen mummo
